Elämää irlanninterrierin kanssa

Voiko pennun varata puhelimessa tai sähköpostilla?

Ei.

Millainen tulisi irskin kodin olla?

Näin fiksusti kysyi muuan pentua tiedustellut perheenäiti. Irskiä hankkivalla ei tarvitse olla mitään erityistaitoja, mutta on syytä ymmärtää, että koira ei kasva itsekseen tasapainoiseksi aikuiseksi. Se tarvitsee liikuntaa, opetusta, virikkeitä ja vaihtelua. Rotu on terve, helppohoitoinen, oppivainen ja lapsirakas. Koska se on myös älykäs, sohvalla köllöttely päivästä päivään ei kuitenkaan sovi sille. Se on aktiivinen koira,  ja sen ensimmäisen elinvuoden aikana on syytä panostaa sen koulutukseen ja opettamiseen tosissaan.

Sopiiko irlanninterrieri toisen koiran tai koirien kanssa?

Totta kai! Paras yhdistelmä on ehkä uros ja narttu, mutta myös kahta urosta voi pitää, kunhan koirilla on selkeä arvojärjestys eli käytännössä riittävä ikäero. On kuitenkin mahdollista, että nuoremman kasvaessa aikuiseksi tulee ongelmia. Siksi tällaista paria ei voi suositella jokaiselle.

Sopiiko irlanninterrieri lapsiperheeseen?

Irskit pitävät lapsista. Ne ovat myös luotettavia ja pitkäpinnaisia. Lasten ulkoilutettavaksi irski ei kuitenkaan sovi, koska se on vahva ja innokas koira ja vetelee luultavasti tenavia pitkin ojanpohjia… Myös vastaantulevat koirat voivat aiheuttaa ikäviä tilanteita, joista nuori taluttaja ei selviydy. Muutenkin täytyy muistaa, että koira hankitaan koko perheelle, ei lapsille, ja että sen hoidosta ja kasvatuksesta on aina aikuinen vastuussa. Lapsia täytyy myös opettaa olemaan koiran kanssa – ei huutamista, kirkumista, hyppimistä, juoksemista, huonekaluille kiipeilemistä eikä ylensyöttämistä! Koira ei ole lasten lelu, se tarvitsee oman rauhansa kun se nukkuu ja syö – lapsiperheessäkin.

Voinko vain laskea irskin ulos?

Tottahan toki – jos pihan ympärillä on ainakin 1,20 m korkuinen aita! Irski ei pysy pihassa itsekseen, sillä se on utelias olento, jota ympäristön houkutukset voivat vetää puoleensa. Pihalla ololla ei tyydytetä koiran liikunnantarvetta, vaan koira oppii siellä yksinään helposti kaivamaan kuoppia, räyhäämään ohikulkijoille, yrittämään karata mitä ihmeellisimmillä tavoilla jne. Paras tapa ulkoiluttaa koiraa riittävästi antaa sen  juosta vapaana turvallisessa paikassa. Näin myös sen lihakset kehittyvät tasaisesti. Irskin tulee saada riittävästi ja säännöllisesti liikuntaa, vähintään tunti päivässä, sillä muuten sen tarmo saattaa suuntautua kalliisiin sisustusharrastuksiin.  Aamu- ja iltalenkeiksi, mutta eivät siis yksinomaiseksi liikunnaksi, riittävät lyhyemmät remmilenkit. HUOM! Ei todellakaan riitä, että pelkästään koiran jalat saavat liikuntaa. Koiraa tulee myös kouluttaa ja sen kanssa pitää puuhata muutakin kuin lenkkeilyä.

Millainen on irskin luonne?

Parhaiten rotua ehkä kuvaa sana utelias. Parhaimmillaan irski on siis joka paikkaan nenänsä pistävä, kaikesta kiinnostunut ja kaikkeen osallistuva koira. Irski on itsevarma, rohkea, hieman kova, oppivainen ja nokkela. Jos etsii koiraa, joka on mahdollisimman helppo, tottelee sormien napsautusta ja kulkee enimmäkseen alle yhden metrin päässä omistajasta, irski ei ole oikea valinta. Sillä ei ole tarvetta miellyttää ihmistä, ja omistajan on motivoitava se yhdessä tekemiseen muulla keinoin. Mitä enemmän koiran kanssa puuhaa, sen viisaampi ja mukavampi kaveri siitä tulee. Jokainen koira on koulutettava, sillä vain koulutettu koira voi elää vapaata elämää.

Irskin kanssa harrastaminen

Irlanninterrieri on monipuolinen harrastuskoira. Rodulla on kilpailuoikeus metsästyskoirien jäljestämiskokeissa. Jäljestäminen on hauska harrastus, jossa ohjaajalla ei tarvitse olla metsästystaitoja tai -halua. Irski soveltuu myös agilityyn, johon sillä nopeana ja rohkeana koirana on luontaisia edellytyksiä. Olen ylpeä siitä, että monet kasvateistani ovat harrastuskoirina agiltyharrastajilla. Agilityssä irski sijoittuu maxiluokkaan (yli 43 cm). Myös tokoilua harrastetaan rodun piirissä. Lenkkiseuraksi se on aina valmis.
Vanhempien ihmisten seuraksi irski ei sen sijaan mitenkään ilman muuta sovellu. Nuorena koira on liian aktiivinen ja liian vähällä liikunnalla se saattaa lihoa helposti. Irski on reippaan, aktiivisen ihmisen koira.

Trimmaatko itse kaikki kasvattisi?

Irski on todellakin trimmattava rotu. Turkki trimmataan kaksi-kolme kertaa vuodessa, näyttelyissä käyvät koirat huomattavasti useamminkin, ja aina ennen näyttelyä koira tulee siistiä. Trimmaaminen tarkoittaa vanhan karvan pois nyppimistä käsin tai tarttumista helpottavan, ei-katkaisevan trimmausveitsen avulla. Turkkia ei saa leikata, sillä se pilaa turkin (ja on olemassa yllin kyllin leikattaviakin rotuja, jos sellaisen haluaa). Trimmaus ei ole vaikeaa, ja kotitrimmin oppii itsekin tekemään. Suurimmat ongelmat voi välttää valitsemalla pennun oikealta kasvattajalta, sillä eri linjojen välillä on eroja. Valitessasi pentua ota mahdollisimman suorakarvainen ja punainen. Tällaisen koiran voi pitää siistinä pitempään tai pienellä työllä ehkä jopa ympäri vuoden. Vaaleat tai harmahtavat, kiharaturkkiset, söpön pörröiset pennut eivät ehkä ikinä kasvata oikeanlaista turkkia. Irskinpennulla ei pidä olla mitään pehmeää pentukarvaa! Oikeantyyppisen turkin omaava pentu ei ehkä ole niin suloinen, mutta elämä sen kanssa on paljon helpompaa.

Toinen hankala turkkityyppi on ns. kinky coat, jolloin koira on tiukkojen kihararivien peitossa ja yleensä tumman mahonginpunainen. Koiralla ei ole pohjavillaa eikä sille yleensä kasva juuri partaa eikä jalkakarvoja.Tällainen koira on trimmauksen jälkeen kalju. Kinky-turkkinen koira ei ole koskaan jalostus- eikä näyttelykoira.

On tärkeää, että jokaisella irskillä on oikeanlainen, kova, helposti trimmattava karva, sillä eritoten ne koirat, jotka eivät käy näyttelyssä, eivät kenties koskaan pääse ammattilaisen käsittelyyn. Siksi karvan on oltava sellainen, että sen kanssa pärjää ihan tavallinen koiranomistaja.

Ja vastaus väliotsikon kysymykseen: trimmaan kyllä koiria, mutta minulla on myös oikea työ. Kasvattejakin on maailmalla sen verran monta, ettei muuta ehtisikään, ja lisäksi olisi oltava kristallipallo, jotta näkisi, milloin mikäkin koira olisi trimmattava. Ehei – kasvattaja ei ole vastuussa koiran hoidosta, vaan omistajan tulee opetella tämä taito itse tai miettiä jo valmiiksi, missä koiransa trimmauttaa.

Irtoaako punaisesta paholaisesta karvaa? Aiheuttaako se allergiaa?

Kyllä, kaikista koirista lähtee jonkin verran karvaa. Irskissä on se etu, että kun karva tulee vanhaksi ja pitkäksi, se otetaan kerralla pois. On yksilöllistä, kuinka paljon sitä lähtee huoneisiin. Mitä epäsiistimmän näköisenä turjakkeena koiraansa pitää, sitä enemmän siitä alkaa myös irrota karvoja. Trimmausta ei voi siis loputtomiin siirtää. Ja kyllä, kaikki irskit trimmataan –  myös ne, jotka eivät käy näyttelyissä, koska irskillä ei ole luonnollista karvanlähtöä ja koska trimmaaminen pitää karvan oikeanlaisena, kun taas leikkaaminen pilaa sen.

Jokainen koira voi aiheuttaa allergiaoireita yliherkälle henkilölle. Rotu tai karvanlaatu eivät vaikuta asiaan, sillä oireet aiheuttaa koirasta irtoava ihopöly. Allergiaperheeseen oikea lemmikki on akvaariokala.

Muuten joka ikinen koira tuo sisään hiekkaa, jokainen pentu pissii lattialle ja syö ainakin pari kirjaston kirjaa, ja jokaista koiraa pitää ulkoiluttaa kolme kertaa päivässä koko sen elämän ajan. Jos nämä asiat tuntuvat hankalilta, oikea lemmikki löytyy varmaan parhaiten lelukaupasta.

Tappeleeko irski?

Ilman muuta, jos tarve vaatii. On tulkinnallista, onko irskillä sen suuremmat tappelunhalut kuin muillakaan terriereillä. Jokainen irski liittyy toki mielellään mukaan käynnissä olevaan tappeluun. Itsevarma, tervepäinen koira harvoin kuitenkaan aloittaa itse tappelua. Missään nimessä yksikään täysipäinen irski EI ”hyökkää päätäpahkaa vastustajansa kimppuun”, kuten vanhassa rotumääritelmässä kaikkien kauhuksi ja ihmetykseksi luki.

Oppiko se antamaan tassua?

Oppii, kunhan itselläsi on viitseliäisyyttä, aikaa ja halua! Mutta samalla vaivalla kun opettaisi moisia turhanpäiväisiä juttuja, irski oppii myös kävelemään kauniisti remmissä, istumaan ja menemään maahan käskystä, hakemaan tohvelit, hyppäämään esteitä ja suorittamaan kymmeniä muita tehtäviä, mutta itsestään mikään koira ei opi mitään. Mitä enemmän puuhaat koirasi kanssa, kun se on nuori, sitä paremman kaverin voit saada itsellesi.

Mutta kun me etsimme vain kotikoiraa!

Valitettavasti minua ei kiinnosta lemmikkieläinten kasvattaminen. Mielestäni kasvattajan tehtävä ei ole vain tuottaa pentuja ihmisille kavereiksi. Jos ihmiset voivat ottaa minkä koiran tai minkä irskin vain, he eivät tarvitse minun kasvattiani! Minun tarkoituksenani on jalostaa rotua – saada aikaan parempia, terveempiä, kauniimpia, paremmin kuhunkin käyttötarkoitukseen sopivia yksilöitä. Jokaisen Fardarrigh-pentueen päämääränä on se, että minulle jää pentueesta erinomainen yksilö tai pari, jolla voin jatkaa kasvatustyötä. Haluan myös, että koiristani on ihmisille harrastuskavereiksi. Koirankasvatuksellani on tavoite, ja se ei ole tuottaa söpöjä ruhveleita makaamaan jonkun sohvalle. Toki tässäkin rodussa on pentujen teettelijöitä – joita en edes kutsu kasvattajiksi – jotka ovat kiinnostuneita rodusta vain rahan takia.

Valitsen aina koirien kannalta parhaat omistajat eikä mitään jonotuslistaa ole. Jos kysyjä ei ole kiinnostunut harrastamaan koiran kanssa mitään, todennäköisesti hän jää ilman pentua. Parempi ehdokas ohittaa ilman muuta jonkun huonomman. Kasvattaja on ehkä nähnyt paljon vaivaa saadakseen juuri tietyn uroksen nartulleen ja toivoo pennuilta paljon, joten on ikävää, jos ei koskaan näe koiraa kunnossa voidakseen arvioida työnsä tuloksia.

En halua myydä pentujani ihmisille, joiden on vaikea noudattaa kasvattajan ohjeita hoidosta ja opetuksesta. Jos jostakin perheestä tai ihmisestä tulee paha aavistus, he jäävät ilman pentua. Tästä syystä pentua ei voi varata puhelimessa eikä sähköpostitse.

Kennelit ja kasvattajat

Kun itse on viihtynyt koiramaailmassa jo parikymmentä vuotta, ei aina tahdo muistaa, että kaikille ihmisille peruskäsitteetkään eivät ole tuttuja. Meillä Suomessa lähes kaikki pennut syntyvät yksityishenkilöiden kodeissa. Näillä henkilöillä on kuitenkin maailman kansainvälisen koirajärjestön FCI:n rekisteröimä kennelnimi, joten kaikki heidän kasvattamansa pennut saavat saman ”sukunimen”. Varsinaista kenneliä (engl. koiratarha) kenelläkään irlanninterrierikasvattajalla Suomessa ei kuitenkaan ole, vaan koirat elävät kotona perheen parissa. Ns. ammattikasvattajia meidän rodussamme ei ole, ja ylipäätään Suomessa koirankasvatus on varsin kehno elinkeino, jolla elävät lähinnä piittaamattomat pentutehtailijat ja koiratrokarit.

Kennelnimi sinänsä ei ole mikään laadun tae, vaikka voidakseen anoa nimeä kasvattajan on täytynyt käydä kurssi ja allekirjoittaa Suomen Kennelliiton eettinen ohjeisto eli Kasvattajan sitoumus. Kennelnimi on kuitenkin vain nimi: kasvattaja päättää itse toimillaan, millaisia hänen kasvattinsa ovat.

Ja vielä varoituksen sana. Pentu ei ole mikään HK:n sininen – ei todellakaan ole ihan sama, mistä sen ostaa. Fardarrigh-pentu on laatutuote. Emme arvosta ostajia, jotka juoksevat jokaisen kasvattajan pakeilla, saati sitten niitä, jotka valehtelevat ja vakuuttavat mitä tahansa pennun saadakseen.

Millainen pentu kannattaa valita?

Kannattaa valita ennemmin kasvattaja kuin pentu. Hyvältä kasvattajalta saa koiralle käyttötukea, koska kysymyksiä uuden koiran ja/tai rodun kanssa varmasti tulee. Silloin on hyvä, että kommunikointi toimii ja että on sellaiset välit kasvattajaan, että tältä voi arvelematta kysellä neuvoja. Kasvattaja, joka ei luovutusiän jälkeen ole kiinnostunut pennuista, on todennäköisesti liikkeellä taloudellisin perustein. Mikäli ei halua olla tekemisissä kasvattajan kanssa, pentua ei saa ainakaan minulta.

Fardarrigh-koiria on nyt maailmalla 28 pentueellista – en voi soittaa kaikille, koska silloin en muuta ehtisikään, vaan toivon pennun uuden omistajan pitävän yhteyttä minuun.

Meillä kukaan ei saa itse valita pentua, koska kasvattajana toki tunnen omat pentuni parhaiten. Irskinpennun turkki saa kernaasti olla sileä ja punainen, koska söpön pörröiselle, vaalealle pennulle ei kehity kovin helppohoitoista turkkia. Pennun tulee olla sopivan pyöreä, mutta kylkiluut eivät saa tuntua eikä maha saa pömpöttää. Sillä tulee olla kirkkaat silmät, reipas mieli, mustat kynnet ja kostea musta kirsu.

© Jetta Tschokkinen, 2000-2012