Kasvatuksen kukkaniityllä törmää niin pistäviin ohdakkeisiin kuin kaikki moraalisäännöt unohtaneisiin kilpailijoihinkin.
Kaveri kertoi, että hänen ulkomaanlainassa olevaa urostaan on muuan ulkopuolinen kasvattaja käynyt lupaa kysymättä käyttämässä nartulleen ja antanut siellä ymmärtää, että ovat ko. kasvattajan kanssa best buddies ja sopineet asiasta. Kun kasvattaja ei allekirjoitakaan astutussopimusta, vaan sanoo päin vastoin tekevänsä raportin maan kennelliittoon, syystäkin vihaisena, turvaudutaan itkuun ja hysteeriseen käytökseen. Heh, heh. Moinen harhaanjohtaminen on mielestäni typeryyden ja ajattelemattomuuden huippu, ja menettely hipoisi petosta, jollei se olisi niin ilmiselvän aivotonta ja nuijaa. Voiko moisesta olla jotenkin jäämättä kiinni? Kuinka tyhmä pitää olla, että edes kuvittelee moista?
No juu. Mielestäni joustavat järjestelyt ovat aina parhaita. Sellaiset, että “käytä sä tuota, niin mä käytän sitten sun uroksista tuota”. Tai “ota sä tästä pentu, niin mä otan pennun sitten siitä-ja-siitä”. Toimii tiettävästi asiallisten kasvattajien kesken loistavasti, kunhan sovitaan selkeästi, mitä tehdään ja milloin ja joku tekee myös aiheesta muistiinpanot. Ettei sitten yhtäkkiä mieli muutu. Ihmisiähän toki kaikki olemme, ja ihmisen muisti on rajallinen.
Meidän rodussamme ei tällaista oikein löydy. Sanoisin, että kyse on jälleen kerran siitä, että ei olla oikein samalla viivalla kollegiaalisessa hengessä, mikä olisi rodun kannalta parasta. Rodussa on muutama niin suuri ego, etteivät tälle pallolle mahdu. Muut ovat näiden mielestä niin huonoja ja surkeita, eivät osaa mitään, eivät tajua mitään, ja kaikki, mitä ne yrittävät, on automaattisesti silkkaa potaskaa. Koska ylipullistunut itsekorostus on mielestäni usein vähän sen merkki, että ollaan lapsena oltu vuoteenkastelijoita ja muutenkin on huono itsetunto ja heikko minäkuva, niin hiukanhan se sääliksi käy, mutta tällainen tilanne ei ole todellakaan paras mahdollinen luomaan YYA-henkeä terveen kilpailun, hedelmällisen yhteistyön, kaverin jeesaamisen ja mukavan, laajan kasvattajayhteisön syntymisen merkeissä.
Peräänkuulutankin normaaleja, järkeviä, yhteistyöhän kykeneviä kasvattajia ottamaan yhteyttä kaikkien ja eritoten rodun kannalta oivan kollegiaalisen hengen luomiseksi.
Entä otsikko? “I have been involved with dogs my hole life”, kertoo muuan kasvattaja kotisivuillaan. Voisi olla viisasta antaa jonkun oikolukea niitä kotisivujen juttuja ennen julkaisua.