Koirat mitataan numeroin terveeksi (A-lonkat ja nollan kyynerpäät), kun samaan aikaan keskimääräinen elinikä laskee ja koirat elävät kutisevan, autoimmuunisairauksien piinaaman elämän, kirjoittaa Juha Kares blogissaan (20.3.2013). Hän myös siteeraa tuntematonta ajattelijaa:
Sanonkin hauskan kuulemani sanonnan ääneen: “Keskuudessamme on neroja, pikkutyttöjä ja tilastonikkareita, jotka osaavat katsoa koiriemme terveyden Internetistä.” Se on aikamoinen taito se.
Esittelen nyt vielä kummallisemman otuksen: koirankasvattajan kotisohvalta. Arkkityyppinen asiantuntija, joka on aina valmiina heittämään kapuloita rattaisiin, vaikka oma substanssi on nolla no, kyseenalainen.
Esittelen tällaisen henkilön eräästä tietämästäni yhdistyksestä. Hän on yli keski-ikäinen ja aloittanut koirien kasvatuksen vasta aikuisiällä. Mitään tietoa aiemmasta koira- tai kasvatuskokemuksesta ei ole kirjoihin piirtynyt. Hän on kasvattanut muutaman pentueen, mutta harrastelun tuloksissa huomio kiinnittyy muutamaan seikkaan:
Joku muu on suunnitellut yhdistelmän. Itse hän ei osaa. Hän ei ymmärrä koiran rakennetta tai liikuntaa. Hänellä on toistuvasti vaikeuksia puhua kenneltoiminnasta oikeilla nimillä ja hallita alan termistöä.
Pennut syntyvät kesällä, niin että perheen lapset saavat hoitaa niitä kesätöinään.
Pennut myydään kyselyjärjestyksessä, ja niitä ei tule sen koommin esille minnekään.
Kaveria ei ole vuosiin näkynyt näyttelyissä, yhdistyksen tilaisuuksissa tai missään muuallakaan. Hän ei ole käynyt muissa maissa tutustumassa rodun tilaan. Myöskään erikoisnäyttelyissä ei ole saatu nauttia hänen seurastaan. Hän osallistuu kuitenkin aina tarvittaessa muiden kasvattajien mollaamiseen, varsinkin internetitse. Jos johonkin pitäisi ottaa kantaa tiettyyn ajankohtaan mennessä, tyyppi muistaa aina kertoa, että koko perhe on ollut lomalla ihan ulkomailla (Aaltoja! ULKOMAILLA!).
Kasvattien tasoa tutkimalla selviää, että hepulla ei ole minkäänlaista jalostusnäyttöä. Hän johtaa vain yhtä tilastoa: tutkimattomien kasvattien määrässä hän on ihan ässä. Kasvatit eivät pahemmin ole pärjänneet kokeissa, luonnetesteissä, näyttelyissä tai missään. Vain pari-kolme kasvattia on valioita, vaikka rodussa ei ole juuri kilpailua. Edellisestä pentueesta on kulunut jo vuosikausia.
Kaveri käyttelee kuitenkin sujuvasti ns. asiantuntijan arvovaltaa. Tämä johtunee siitä, että hänellä on joku vähemmän kilpailtu kielivähemmistökiintiön yliopistovirka. Vaikka se ei liity koirankasvatukseen eikä perinnöllisyyteen, häntä pidetään jostain syystä kovana heppuna.
Kaveria pyydettiin takavuosina ottamaan selvää eräästä sairaudesta. Itse asiassa hänet oikein pyhästi valtuutettiin yhdistyksen puolesta perehtymään asiaan ja olemaan yhteydessä niihin ulkomaisiin tahoihin, jotka asiasta enemmän tietävät. Hän palasi seuraavassa kokouksessa asiaan ja kertoi tietonsa. Kävi nopeasti ilmi, että hän oli lukenut ne samat webbisivut kuin muutkin.
Tämä kotisohvalta kasvattaja osallistuu kuitenkin kernaasti keskusteluun rodun kasvatuksesta, varsinkin jos se pitää sisällään enemmän saavuttaneiden ja osaamisensa käytännössä todistaneiden vastustajaleirin kasvattajien mollaamista. Hän on hyvä noudattamaan oman mielipidejohtajansa ohjeita. Hän tottelee kyseenalaistamatta ja häneen on helppo vaikuttaa.
Itsellään hänellä ei ole siis kokemusta, näkemystä, osaamista eikä silmää. Hän kantaa huolta rodusta lähinnä siten, että hän kasvattajien kokouksessa jakaa muiden kasvattajien pentueiden sisäsiitostilastoja.
Vuosien mittaan tästä kaverista ei ole ollut koskaan mitään hyötyä, sillä hän ei tee mitään. Mutta eipä yhdistys kaipaakaan tällaista kotisohvalta kasvattajaa. Rodun kannalta on sama, vaikka hänen kasvattejaan ei olisi koskaan ollutkaan olemassa, sillä ne eivät jatka sukua. Tosin vuosien mittaan olisi ollut vähemmän riitaa, jos tällaiset ihmiset kasvattaisivat vaikkapa tomaatteja tai kehäkukkia (lapsethan voisivat sitten kesätöinään myydä niitä vaikka torilla). Tai pitäisivät edes suunsa kiinni. Siitäkin olisi apua.