Häntä heiluttaa koiraa


Sovellan tässä erästä ideaa yritysjohtamisen puolelta. Alkuperäinen ajatusrakennelma on Jari Parantaisen Pölli tästä -blogista.

Usein koirankasvattaja on emotionaalisista syistä juuttunut niihin koiriin, joiden kanssa hän jakaa kotinsa tällä hetkellä. Kasvatustyössä ajatukset kulkevat tätä rataa:

1. Minulla on nämä koirat.
2. Nämä minulla olevat koirat ovat tällaisia.
3. Voin kasvattaa vain sellaisia koiria, joita minulla olevat koirat tuottavat.

Tämä on kasvattajalle perin tavallinen, mutta vaarallinen ajattelutapa. Se tarkoittaa, että hän voi kasvattaa vain jotain sellaista, johon nykyinen materiaali pystyy. Mahdollisesti lemmikiksi hankittu koira määrää kasvattajan tavoitteista, kun nykytila määrittää kasvatustyön koko tulevaisuuden.

Tyypillinen resurssikasvattaja vastustaa kaikkia uudistuksia nykyisen koirakannan perusteella. Jos hänen koiriltaan puuttuu hampaita, hän vastustaa vaatimusta siitä, että jalostuskoiralla tulisi olla täysi purenta. Jos koirat eivät menesty luonnetestissä, hän vastustaa testaamista. Jos koirilla on sairauksia, hän ei hyväksy terveystutkimuksia. Ja tätä rataa – loputtomiin. Kasvattajan henkilökohtainen etu ohittaa rodun edun.

Seurauksena on hidas kurjistumisen kierre. Tuotetaan tavoitteettomasti lisää koiria, koska kasvattaja ei voi enää vaihtaa kasvatustyönsä suuntaa lainkaan, oli tilanne mikä tahansa. Kasvattaja menettää parhaat pennunostajat, joiden avulla hän saisi kasvattejaan vietyä eteenpäin. Ja astuttaa hän narttunsa millä tahansa maailman seitsemännellä ihmeellä, tuloksena on lisää tavanomaisia koiria, koska puolet geeneistä tulee emältä.

Kasvattaja onnistuu kääntämään kurssia vasta, kun on pakko luopua nykyisistä koirista luonnonkatastrofin (= perinnöllinen sairaus) tai jonkin muun kasvattajaa suuremman syyn vuoksi. Koko koiramateriaalin vaihtaminen kertaheitolla edellyttää melkoista valuuttavarantoa.

Jokaisen kasvattajan kannattaisi mieluummin miettiä asioita tässä järjestyksessä:

1. Millaisia tuloksia minun pitäisi saavuttaa? Mitkä ovat tavoitteeni koirankasvattajana?

2. Millaiset resurssit (esim. kontaktit, yhteistyökumppanit, sijoitusperheet, oma kotini jne.) minulla pitäisi olla, jotta voisin saavuttaa kohdassa 1 päättämäni tavoitteet?

4. Mitä on tehtävä, jotta pystymme suunnittelemaan, hankkimaan ja ylläpitämään kohdassa 3 mainitut resurssit?

5. Millaisia koiria tarvitsen, jotta voisin hoitaa 4 tehtävät parhaalla mahdollisella tavalla?

Tässä ajattelumallissa resurssikysymys on vasta listan viimeisenä, eli se riippuu muista tavoitteista eikä päinvastoin.