Ulkomuototuomarien laajennuskoulutuksesta ovat vastuussa rotujärjestöt. Kun jollain rotujärjestöllä on yksi rotu hoidettavana ja jollain monta kymmentä, yhdistykset ovat eriarvoisessa asemassa, mikä on myös kustannuskysymys. Tunnetusti joidenkin rotujärjestöjen rotuja on vaikea päästä oppimaan ja suorittamaan koearvosteluja. Myös koulutusten taso vaihtelee ymmärrettävästi. Ulkomuototuomarit ry onkin väläytellyt mahdollisuutta, että tuomarien erikoiskoulutus siirtyisi sille.
– No nyt ne ottaa tänkin, voi hemmetti!
– Öö, minkä?
– Me ei enää saada määrätä, kuka meidän rodun kouluttaa.
– Eikö ole olennaisempaa, että koulutuksen antaa rotuun parhaiten perehtynyt tuomari?
– No ei! Siellähän se voi käyttää mallina omia koiriaan ja opettaa muille tuomareille, että just tää on se oikea ja muut on ihan kuraa.
– Eihän se noin mene. Koulutuksessa paneudutaan rotumääritelmään ja tarkastellaan paria mallikoiraa, joista keskustellaan kriittisesti. Siellä ruoditaan jokainen yksityiskohta pilkuntarkasti ja kyllä ne tuomarit on läksynsä lukeneet. Sitä paitsi siinä vaiheessa kun laajentavat tuomarit on suorittaneet koulutuksen jälkeiset harjoittelut ja arvostelukokeen, kyseinen piski on kyllä jo eläkkeellä.
– Mutta me halutaan painottaa tiettyjä asiota, kuten luonnetta! Irskejähän on niin monenlaisia luonteeltaan ja pitäisi päättää, mikä on se luonne jota me halutaan.
– Siis… täh? Eihän siinä ole mitään haluamisen varaa. Rotumääritelmä sanoo, millainen luonne on oikea: Irlanninterrieri on valmis kaikenlaiseen toimintaan, se kykenee hyvin pitämään puolensa toisten koirien kanssa. Se on erittäin uskollinen, hyväntuulinen ja ihmisiin kiintyvä, mutta jos sen kimppuun hyökätään, sillä on leijonan rohkeus ja se taistelee sisukkaasti viimeiseen saakka. Irlanninterriereitä syytetään suotta toisten koirien kanssa rähinöitsemisestä, joskus jopa näyttelykehässä. Vaikka terrierit saattavat olla tarpeen vaatiessa tulisia, irlanninterrieri on helposti opetettavissa ja lempeä kotikoira. Se on yhä alkuperäisen kuvauksen mukaisesti ”köyhän miehen vartija, maamiehen ystävä ja herrasmiehen suosikki” – toisin sanoen monipuolinen käyttökoira!
– Höpö höpö! Kivempi sellainen vähän pehmeempi on, ne on vaivattomampia kotikoiria!
– Huokaus.